Miten homoseksuaalisuutta kohtaan tunnetut ennakkoluulot voivat vaikuttaa potilassuhteeseen?

Homoseksuaalit, niin homot kuin lesbotkin, kohtaavat monenlaisia ennakkoluuloja – osa ihmisistä tuntee heitä kohtaan pelkoa ja inhoa ja kenties jopa vastenmielisyyttä. Osa ei tiedä miten homoihin tai lesboihin suhtautuisi ja välttelee heidän kohtaamistaan. Osa ei ymmärrä, miten kukaan voi olla bi-seksuaali.
Jopa koulutetulla hoitohenkilökunnalla saattaa olla vaikeuksia kohdata henkilöitä, joiden seksuaalinen suuntautuminen on itselle vieras, kenties jopa aavistuksen pelottava. Synnytyssairaalassa, sairaalan vuodeosastolla tai vanhainkodissa voi kuitenkin tulla vastaan melko yllättäinkin tällaisia tapauksia, joten hoitotyötä tekevän olisikin hyvä miettiä etukäteen miten tällaisiin tilanteisiin suhtautuu ja miten kohtaa ihmisen, jonka seksuaalinen suuntautuminen poikkeaa kenties omasta.

Mitä hoitotyötä tekevän tulisi huomioida?

Olisi hyvä pysähtyä pohtimaan omia mielikuvia, joita homoseksuaalisuus aiheuttaa sekä tarkastelemaan syvällisesti omia ajatuksiaan. Usein sanotaan, että ensivaikutelma on tärkein ja tämä pätee monesti myös potilassuhteen muodostamisessa – kun kohtaat potilaan ensimmäistä kertaa, tulet luoneeksi hänelle ensimmäisen, usein hyvin voimakkaan, kuvan itsestäsi. Jos tuolloin kavahdat potilasta, antaa se hänelle viestin, josta on vaikea päästä myöhemminkään yli. Jos olet potilastyötä tekevä hoitoalan ammattilainen, muistathan, että elekielesi on tärkeässä asemassa tässä ensikohtaamisessa ja myöhemminkin sen merkitys viestinnässä on merkittävä. Elekielesi saattaa paljastaa, että ajattelet itseasiassa eri tavalla kuin sanot.

Osa potilaista ei halua, uskalla tai osaa kertoa omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan ja saattaa pitää sen salaisuutena, ollen ikäänkuin ”kaapissa”. Jos asiakas ei luota hoitavaan tahoon tai kokee esimerkiksi turvattomuutta, saattaa hän olla kertomatta asioita, jotka olisivat äärimmäisen tärkeitä hoidon kannalta. Osa näistä kertomatta jätetyistä asioista saattaisi olla tärkeitä myös siinä mielessä, että potilas osattaisiin ohjata hänen tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Tästä syystä luottamuksellisen hoitosuhteen luominen on erittäin tärkeää.

Miten sitten omista mahdollisista ennakkoluuloista voisi päästä eroon? Kenties tärkeintä on hyväksyä oma sukupuolisuutensa sekä pysähtyä pohtimaan miten juuri minä ilmaisen sukupuoltani, millainen sukupuoli-identiteettini on sekä millaisia ennakkoluuloja minulla mahdollisesti on erilaisia seksuaalisia suuntautumisia kohtaan? Onko minulla jonkinlaisia olettamuksia, jotka liittyvät näihin erilaisiin seksuaalisiin suuntautumisiin ja mitä niistä ajattelen? Mitä oma sukupuoleni merkitsee minulle? Mitä ajattelen transsukupuolisista? Entä muunsukupuolisista, transvestiiteista tai intersukupuolisista? Entäpä homoista, lesboista, heteroista tai bi-sukupuolisista? Jos huomaat näitä asioita pohtiessasi tuntevasi pelkoa, vastenmielisyyttä tai hämmentyneisyyttä, kannattaa miettiä, miten voisit käsitellä tunteitasi. Jos omat ennakkoluulosi, asenteesi tai reaktiosi ovat kovin voimakkaita, eivät ne jää potilaaltasi huomaamatta.

Kannattaa ottaa asioista selvää sekä perehtyä siihen mitä homoseksuaalisuus tarkoittaa. Samalla omia tietojaan kannattaa hyödyntää työyhteisössä tietoa levittäen. Kannattaa pohtia kuinka paljon tiedät ihmisen sukupuoli-identiteetistä sekä sukupuolen ilmaisemisesta. Onko seksuaalisuuden moninaisuus sinulle tuttu juttu? Tunnetko seksuaalivähemmistöihin sekä sukupuolivähemmistöihin liittyvän peruskäsitteistön riittävän kattavasti? Entäpä osaatko huomioida seksuaalivähemmistöön tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan ikäihmisen palvelutarpeet? Osaatko kohdata hänet oikealla tavalla ja osaatko ottaa kantaa hänen hoitoonsa mahdollisesti liittyviin erityiskysymyksiin? Erityisesti monen ikäihmisen saattaa olla vaikeaa kertoa omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan – onhan hän saattanut elää aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä nykyistäkin suurempi tabu ja jolloin omaa seksuaalista suuntautumista piti piilotella. Miten tällaisessa tilanteessa saadaan potilaaseen luotua niin luottamuksellinen suhde, että hän uskaltautuu puhumaan asioistaan – niistä kaikista kipeimmistäkin? Hoitoalan koulutuksessa näitä asioita käsitellään usein aivan liian vähän.

Sanoilla on valtava merkitys – mieti siis esimerkiksi millaisia sanoja käytät puhuessasi potilaan kumppanista. Käytä mahdollisimman paljon avoimia kysymyksiä, jotka antavat potilaalle mahdollisuuden määritellä itse omaan elämäänsä liittyvät termit ja käsitteet. Samalla hän saa itse kertoa omin sanoin niistä henkilöistä, jotka ovat hänelle tärkeimpiä – näin hän saa myös itse määritellä keitä hänen perheeseensä kuuluu.