Miksi osa homoista elää ”kaapissa”?

Osa homoista pelkää leimautumista niin paljon, ettei halua kertoa julkisesti olevansa homoseksuaali – paljon puhutaan siitä, että homot elävät ”kaapissa”. Moni julkisuuden henkilö on tullut viime vuosina ”kaapista”, mikä on herättänyt runsaasti keskustelua ja kenties helpottanut myös tavallisten homoseksuaalisten ihmisten ”kaapista tuloa”. Mistä tämä ”kaapissa eläminen” sitten johtuu – miksi niin kovin moni haluaa piilotella yhtä tärkeistä ominaisuuksistaan? Miksi niin kovin moni haluaa pitää oman seksuaalisen suuntautumisensa täysin yksityisasiana – jopa asiana, jota haluaa piilotella ja josta ei halua puhua? Syitä voidaan hakea historiasta – siitä miten homoihin suhtauduttiin ennen ja suhtaudutaan osin vielä nykyäänkin.

Ennen vanhaan homoseksuaalisuus luokiteltiin rikolliseksi tai sairaudeksi. Sitä on pidetty milloin mielenterveyden häiriönä ja milloin kriminaalina. Ennen homoja pyrittiin eheyttämään niin kutsuttujen ”eheytyshoitojen” avulla, jotka saattoivat sisältää jopa sähköshokkihoitoa. Yksilön seksuaalinen suuntautuminen pyrittiin siis muuttamaan jopa sähköshokkien avulla. Tuolloin homoseksuaalisen ihmisen oli vaikeaa löytää itselleen kumppani ja joillekin alueille muodostui jopa salaisia tapaamispaikkoja, joissa homot toisiaan tapasivat. Esimerkiksi julkinen vessa saattoi toimia tällaisena salaisena tapaamispaikkana ja sen seinät ”viestialustana”, jolle homot kirjoittelivat toisilleen viestejä. Nimettömänä pysyminen oli lyhyissä suhteissa tärkeää jo senkin vuoksi, ettei homoja olisi esimerkiksi annettu ilmi työnantajalle.

Homoseksuaalisten naisten asema oli vielä miehiäkin vaikeampi, koska 1960-luvullakaan naiset eivät päässeet vaikkapa ravintolaan ilman miestä eivätkä he liikkuneet kaupungilla iltaisin miesten tapaan. Kirjeenvaihtoilmoitukset olivat kuitenkin yksi tapa löytää samanhenkistä seuraa. Seuraa saatettiin etsiä myös työpaikoilta, jotka olivat naisvaltaisia. Tällaisia työpaikkoja olivat esimerkiksi koulut ja sairaalat. Toinen vaihtoehto olivat naisvaltaiset harrastukset.
Kun homoseksuaalisuuden sairausluokitus poistettiin ja kun homoseksuaalisia tekoja ei enää pidetty maassamme rikollisina, ilmestyi uusi homoja leimaava asia suuren yleisön tietoisuuteen. Tämä asia oli aids, jota pidettiin sairauden löytymisen alkuvaiheessa ainoastaan homojen tautina. Tämä aiheutti jälleen homoja kohtaan tunnettujen asenteiden koventumista. Asenteiden koventumiseen vaikutti myös se, ettei ollut saatavilla riittävästi asiallista tietoa homoista tai aids:sta, minkä vuoksi virheelliset ennakkoluulot ja ajatukset saivat jalansijaa.

Miten ”kaapissa” eläminen vaikuttaa?

Se että joku elää ”kaapissa” saattaa vaikuttaa häneen monin tavoin. Voi olla vaikeaa elää siten, että julkinen ja yksityinen elämä on niin kovin erilaista ja että yhtä tärkeää osaa elämästä pitää ikäänkuin piilotella. Osalle tämä saattaa aiheuttaa identiteettikriisin sekä erilaisia pelkotiloja. Osa saattaa pelätä salaisuutensa paljastumista sekä sen mahdollisesti aiheuttamia seurauksia. ”Entäpä jos lipsautan jotakin yksityiselämääni liittyvää työpaikalla – puhun vaikka vahingossa vaimostani”, saattaa ”kaapissa” elävä lesbo ajatella.

Osa homoseksuaaleista saattaa piilotella seksuaalista suuntautumistaan jopa perheeltään. Voi olla liian kova paikka kertoa äidille tai isälle, ettei välttämättä koskaan tule hankkimaan biologista perillistä tai että tuokin näytille tyttöystävän poikaystävän sijaan. Jos lapsuudenkodissa homoseksuaalisuuteen on suhtauduttu erityisen torjuvasti, voi asiasta kertominen olla vielä tavallistakin haastavampaa. Kuinka kertoa asiasta vanhemmilleen, jos tietää näiden pettyvän ja pahimmassa tapauksessa kenties jopa hylkäävän?

Toisaalta on kerrottu myös tapauksista, joissa äiti tai isä ei olekaan yllättynyt kuultuaan, että täysi-ikäinen lapsi on homoseksuaali. Osa äideistä on kertonut tienneensä asian jo lapsen oltua pieni. Ja kukapa voisikaan lastaan paremmin tuntea kuin oma äiti? Ja kukapa voisikaan lapsen helpommin hyväksyä juuri sellaisena kuin hän on – omana itsenään? Toisinaan siis asiasta kertomista myös jännitetään turhan paljon ja ”kaapissa” saatetaan elää turhaan. Ympärillä olevat ihmiset saattavat asian aavistaa jo ilman sanojakin.